rukoilu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rukoilu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrukoi̯lu/
- tavutus: ru‧koi‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rukoilu | rukoilut |
| genetiivi | rukoilun | rukoilujen rukoiluiden rukoiluitten |
| partitiivi | rukoilua | rukoiluita rukoiluja |
| akkusatiivi | rukoilu; rukoilun |
rukoilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rukoilussa | rukoiluissa |
| elatiivi | rukoilusta | rukoiluista |
| illatiivi | rukoiluun | rukoiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rukoilulla | rukoiluilla |
| ablatiivi | rukoilulta | rukoiluilta |
| allatiivi | rukoilulle | rukoiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rukoiluna | rukoiluina |
| translatiivi | rukoiluksi | rukoiluiksi |
| abessiivi | rukoilutta | rukoiluitta |
| instruktiivi | – | rukoiluin |
| komitatiivi | – | rukoiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rukoilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. rukoileminen
|