ruhtinaallinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ruhtinaallinen (38) (komparatiivi ruhtinaallisempi, superlatiivi ruhtinaallisin) (taivutus [luo])

  1. aatelisarvon ruhtinas omaava; ruhtinaalle ominainen
    Hän kuuluu Monacon ruhtinaalliseen sukuun isänsä kautta.
    Zimbabwen presidentti järjestää jälleen ruhtinaalliset syntymäpäiväjuhlat (yle.fi)
    Opiskelijat yllättivät omaishoitajat hemmottelupäivällä: "Ihan ruhtinaallista" (yle.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruht̪iˌnɑːlːinen/
  • tavutus: ruh‧ti‧naal‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruhtinaallinen (38)

  1. ruhtinasperheen, -suvun jäsen tai muuten ruhtinaan arvon omaava henkilö
    Kaikki Suomen ruhtinaalliset ovat kuolleet.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruhtinaallinen ruhtinaalliset
genetiivi ruhtinaallisen ruhtinaallisten
ruhtinaallisien
partitiivi ruhtinaallista ruhtinaallisia
akkusatiivi ruhtinaallinen;
ruhtinaallisen
ruhtinaalliset
sisäpaikallissijat
inessiivi ruhtinaallisessa ruhtinaallisissa
elatiivi ruhtinaallisesta ruhtinaallisista
illatiivi ruhtinaalliseen ruhtinaallisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruhtinaallisella ruhtinaallisilla
ablatiivi ruhtinaalliselta ruhtinaallisilta
allatiivi ruhtinaalliselle ruhtinaallisille
muut sijamuodot
essiivi ruhtinaallisena
(ruhtinaallisna)
ruhtinaallisina
translatiivi ruhtinaalliseksi ruhtinaallisiksi
abessiivi ruhtinaallisetta ruhtinaallisitta
instruktiivi ruhtinaallisin
komitatiivi ruhtinaallisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruhtinaallise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruhtinaallis-