Siirry sisältöön

rita

Wikisanakirjasta
Katso myös: Rita, ritá

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

rita (9-F)

  1. kolmiseinäinen pyydys, jonka peräseinän varaan vivulla viritetään kansi, mikä lauetessaan salpaa eläimen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrit̪ɑ/
  • tavutus: ri‧ta

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rita ridat
genetiivi ridan ritojen
(ritain)
partitiivi ritaa ritoja
akkusatiivi rita;
ridan
ridat
sisäpaikallissijat
inessiivi ridassa ridoissa
elatiivi ridasta ridoista
illatiivi ritaan ritoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ridalla ridoilla
ablatiivi ridalta ridoilta
allatiivi ridalle ridoille
muut sijamuodot
essiivi ritana ritoina
translatiivi ridaksi ridoiksi
abessiivi ridatta ridoitta
instruktiivi ridoin
komitatiivi ritoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rida-
vahva vartalo rita-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • rita Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

[muokkaa]

Kroaatti

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

rita

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä ritati

Ruotsi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]
  1. piirtää

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus – rita
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens ritar [luo] ritas
imperfekti ritade ritades
supiini ritat ritats
imperatiivi rita
Nominaalimuodot
Taivutus – rita
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens riter rits, rites
imperfekti ret rets
supiini ritit ritits
imperatiivi rit
Nominaalimuodot

Liittyvät sanat

[muokkaa]