rikkoutuminen

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

rikkoutuminen

  1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä rikkoutua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkoutuminen rikkoutumiset
genetiivi rikkoutumisen rikkoutumisten
rikkoutumisien
partitiivi rikkoutumista rikkoutumisia
akkusatiivi rikkoutuminen; rikkoutumisen rikkoutumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkoutumisessa rikkoutumisissa
elatiivi rikkoutumisesta rikkoutumisista
illatiivi rikkoutumiseen rikkoutumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkoutumisella rikkoutumisilla
ablatiivi rikkoutumiselta rikkoutumisilta
allatiivi rikkoutumiselle rikkoutumisille
muut sijamuodot
essiivi rikkoutumisena
(rikkoutumisna)
rikkoutumisina
translatiivi rikkoutumiseksi rikkoutumisiksi
abessiivi rikkoutumisetta rikkoutumisitta
instruktiivi rikkoutumisin
komitatiivi rikkoutumisine-
+ omistusliite


Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]