rikkoutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rikkoutuminen (38)
- teonnimi verbistä rikkoutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkoutuminen | rikkoutumiset |
| genetiivi | rikkoutumisen | rikkoutumisten rikkoutumisien |
| partitiivi | rikkoutumista | rikkoutumisia |
| akkusatiivi | rikkoutuminen; rikkoutumisen |
rikkoutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkoutumisessa | rikkoutumisissa |
| elatiivi | rikkoutumisesta | rikkoutumisista |
| illatiivi | rikkoutumiseen | rikkoutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkoutumisella | rikkoutumisilla |
| ablatiivi | rikkoutumiselta | rikkoutumisilta |
| allatiivi | rikkoutumiselle | rikkoutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkoutumisena (rikkoutumisna) |
rikkoutumisina |
| translatiivi | rikkoutumiseksi | rikkoutumisiksi |
| abessiivi | rikkoutumisetta | rikkoutumisitta |
| instruktiivi | – | rikkoutumisin |
| komitatiivi | – | rikkoutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rikkoutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rikkoutumis- | |