rike

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Rike


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rike (48-A)

  1. vähäinen rikkomus, erehdys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrikeˣ/
  • tavutus: ri‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rike rikkeet
genetiivi rikkeen rikkeiden
rikkeitten
partitiivi rikettä rikkeitä
akkusatiivi rike;
rikkeen
rikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkeessä rikkeissä
elatiivi rikkeestä rikkeistä
illatiivi rikkeeseen rikkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkeellä rikkeillä
ablatiivi rikkeeltä rikkeiltä
allatiivi rikkeelle rikkeille
muut sijamuodot
essiivi rikkeenä rikkeinä
translatiivi rikkeeksi rikkeiksi
abessiivi rikkeettä rikkeittä
instruktiivi rikkein
komitatiivi rikkeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta rikkoa[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

pikkurike, rikemaksu, rikesakko

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rike Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

rike

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta rik

Substantiivi[muokkaa]

rike n. (4) (yks. määr. riket [luo], mon. epämäär. riken [luo], mon. määr. rikena [luo])

  1. valtakunta
  2. (eläintiede) kunta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rike Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.