rikkomus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rikkomus (39)

  1. rike, jonkin säännön tai lain rikkominen
    Rikkomuksen uudellentoistomisesta seuraa jälki-istunnon pidentäminen puolella tunnilla.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi rikkomus rikkomukset
genetiivi rikkomuksen rikkomusten
rikkomuksien
partitiivi rikkomusta rikkomuksia
akkusatiivi rikkomus; rikkomuksen rikkomukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi rikkomuksessa rikkomuksissa
elatiivi rikkomuksesta rikkomuksista
illatiivi rikkomukseen rikkomuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rikkomuksella rikkomuksilla
ablatiivi rikkomukselta rikkomuksilta
allatiivi rikkomukselle rikkomuksille
Muut
essiivi rikkomuksena rikkomuksina
translatiivi rikkomukseksi rikkomuksiksi
abessiivi rikkomuksetta rikkomuksitta
instruktiivi rikkomuksin
komitatiivi rikkomuksine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]