riiputus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riiputus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈriːput̪us/
- tavutus: rii‧pu‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riiputus | riiputukset |
| genetiivi | riiputuksen | riiputusten riiputuksien |
| partitiivi | riiputusta | riiputuksia |
| akkusatiivi | riiputus; riiputuksen |
riiputukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riiputuksessa | riiputuksissa |
| elatiivi | riiputuksesta | riiputuksista |
| illatiivi | riiputukseen | riiputuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riiputuksella | riiputuksilla |
| ablatiivi | riiputukselta | riiputuksilta |
| allatiivi | riiputukselle | riiputuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riiputuksena | riiputuksina |
| translatiivi | riiputukseksi | riiputuksiksi |
| abessiivi | riiputuksetta | riiputuksitta |
| instruktiivi | – | riiputuksin |
| komitatiivi | – | riiputuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riiputukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riiputus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä riiputtaa (riiput- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. riiputtaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- riiputus Kielitoimiston sanakirjassa