riiputtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
riiputtaminen (38)
- teonnimi verbistä riiputtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riiputtaminen | riiputtamiset |
| genetiivi | riiputtamisen | riiputtamisten riiputtamisien |
| partitiivi | riiputtamista | riiputtamisia |
| akkusatiivi | riiputtaminen; riiputtamisen |
riiputtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riiputtamisessa | riiputtamisissa |
| elatiivi | riiputtamisesta | riiputtamisista |
| illatiivi | riiputtamiseen | riiputtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riiputtamisella | riiputtamisilla |
| ablatiivi | riiputtamiselta | riiputtamisilta |
| allatiivi | riiputtamiselle | riiputtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riiputtamisena (riiputtamisna) |
riiputtamisina |
| translatiivi | riiputtamiseksi | riiputtamisiksi |
| abessiivi | riiputtamisetta | riiputtamisitta |
| instruktiivi | – | riiputtamisin |
| komitatiivi | – | riiputtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riiputtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riiputtamis- | |