reunustus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

reunustus (39)

  1. reunustaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈreu̯nust̪us/
  • tavutus: reu‧nus‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reunustus reunustukset
genetiivi reunustuksen reunustusten
reunustuksien
partitiivi reunustusta reunustuksia
akkusatiivi reunustus;
reunustuksen
reunustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi reunustuksessa reunustuksissa
elatiivi reunustuksesta reunustuksista
illatiivi reunustukseen reunustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi reunustuksella reunustuksilla
ablatiivi reunustukselta reunustuksilta
allatiivi reunustukselle reunustuksille
muut sijamuodot
essiivi reunustuksena reunustuksina
translatiivi reunustukseksi reunustuksiksi
abessiivi reunustuksetta reunustuksitta
instruktiivi reunustuksin
komitatiivi reunustuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reunustukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
reunustus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä reunustaa (reunust- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]