reuhka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

reuhka (9)[1]

  1. (arkikieltä) vanha, rikkinäinen tai kovin kulunut päähine
  2. (arkikieltä) karvahattu, karvalakki
  3. (arkikieltä, harvinainen) lähes loppuun käytetty muu vaatekappale

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reuhka reuhkat
genetiivi reuhkan reuhkojen
(reuhkain)
partitiivi reuhkaa reuhkoja
akkusatiivi reuhka;
reuhkan
reuhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi reuhkassa reuhkoissa
elatiivi reuhkasta reuhkoista
illatiivi reuhkaan reuhkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reuhkalla reuhkoilla
ablatiivi reuhkalta reuhkoilta
allatiivi reuhkalle reuhkoille
muut sijamuodot
essiivi reuhkana reuhkoina
translatiivi reuhkaksi reuhkoiksi
abessiivi reuhkatta reuhkoitta
instruktiivi reuhkoin
komitatiivi reuhkoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Lähikäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • reuhka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9