reifikaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
reifikaatio (3)
- abstraktion käsitteleminen konkreettisena esineenä tai paikkana
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reifikaatio | reifikaatiot |
| genetiivi | reifikaation | reifikaatioiden reifikaatioitten |
| partitiivi | reifikaatiota | reifikaatioita |
| akkusatiivi | reifikaatio; reifikaation |
reifikaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reifikaatiossa | reifikaatioissa |
| elatiivi | reifikaatiosta | reifikaatioista |
| illatiivi | reifikaatioon | reifikaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reifikaatiolla | reifikaatioilla |
| ablatiivi | reifikaatiolta | reifikaatioilta |
| allatiivi | reifikaatiolle | reifikaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reifikaationa | reifikaatioina |
| translatiivi | reifikaatioksi | reifikaatioiksi |
| abessiivi | reifikaatiotta | reifikaatioitta |
| instruktiivi | – | reifikaatioin |
| komitatiivi | – | reifikaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reifikaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. abstraktion käsitteleminen konkreettisena esineenä tai paikkana
|