abstraktio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

abstraktio (3)

  1. konkreettisen kohteen tietyn piirteen tai piirrejoukon eristäminen ja tarkastelu sellaisenaan
  2. edellisen lopputulos

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑbst̪rɑkˌt̪io/
  • tavutus: abs‧trak‧ti‧o / abst‧rak‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi abstraktio abstraktiot
genetiivi abstraktion abstraktioiden
abstraktioitten
partitiivi abstraktiota abstraktioita
akkusatiivi abstraktio;
abstraktion
abstraktiot
sisäpaikallissijat
inessiivi abstraktiossa abstraktioissa
elatiivi abstraktiosta abstraktioista
illatiivi abstraktioon abstraktioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi abstraktiolla abstraktioilla
ablatiivi abstraktiolta abstraktioilta
allatiivi abstraktiolle abstraktioille
muut sijamuodot
essiivi abstraktiona abstraktioina
translatiivi abstraktioksi abstraktioiksi
abessiivi abstraktiotta abstraktioitta
instruktiivi abstraktioin
komitatiivi abstraktioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo abstraktio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

abstraktinen, abstrahoida, hypostaattinen abstraktio

Synonyymit[muokkaa]

käsitteellistäminen, käsitteellistymä