ravinto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ravinto (nto-1)

  1. ravintoaine energian lähteenä
  2. (puhekieltä) ruoka
    Ruokana oli puuroa — nyt on päivän ravinnon saanti turvattu kun söi puuroa mahansa täyteen.
  3. hengen ravinto kulttuuri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravinto ravinnot
genetiivi ravinnon ravintojen
partitiivi ravintoa ravintoja
akkusatiivi ravinto;
ravinnon
ravinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi ravinnossa ravinnoissa
elatiivi ravinnosta ravinnoista
illatiivi ravintoon ravintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravinnolla ravinnoilla
ablatiivi ravinnolta ravinnoilta
allatiivi ravinnolle ravinnoille
muut sijamuodot
essiivi ravintona ravintoina
translatiivi ravinnoksi ravinnoiksi
abessiivi ravinnotta ravinnoitta
instruktiivi ravinnoin
komitatiivi ravintoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eläinravinto, hengenravinto, ihmisravinto, kasviravinto, kasvisravinto, lisäravinto, luonnonravinto, maitoravinto, raakaravinto, ravinnonhaku, ravinnonkulutus, ravinnonlähde, ravinnonotto, ravinnonpuute, ravinnonsaanti, ravinnontarve, ravintoaine, ravintoalusta, ravintoarvo, ravintojärjestys, ravintokasvi, ravintokemia, ravintoketju, ravintokudos, ravintokuitu, ravintokustannus, ravintoköyhä, ravintolima, ravintoliuos, ravintolähde, ravintomyrkytys, ravinto-opillinen, ravinto-oppi, ravintopaikka, ravintopitoinen, ravintopreparaatti, ravintopyramidi, ravintorasva, ravintorikas, ravintoseos, ravintosokeri, ravintosuola, ravintosuoli, ravintotalous, ravintotiiviste, ravintovalmiste, ravintovarasto, ravintoverkko, sekaravinto, tuoreravinto, vararavinto, varastoravinto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]