rehu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Rehu


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rehu (1)

  1. eläinten, erityisesti karjan ravinto
  2. (puhekieltä, leikkimielinen) kasvikset, vihannekset ruoan osana; kasvisruoka
    Ruuat oli aina semmoisia pelkkiä rehuja sisältäviä pinaattilättyjä tai jotain puuroo.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈre.ɦu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rehu rehut
genetiivi rehun rehujen
partitiivi rehua rehuja
akkusatiivi rehu;
rehun
rehut
sisäpaikallissijat
inessiivi rehussa rehuissa
elatiivi rehusta rehuista
illatiivi rehuun rehuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rehulla rehuilla
ablatiivi rehulta rehuilta
allatiivi rehulle rehuille
muut sijamuodot
essiivi rehuna rehuina
translatiivi rehuksi rehuiksi
abessiivi rehutta rehuitta
instruktiivi rehuin
komitatiivi rehuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

eläinrehu, hauderehu, juottorehu, kalanrehu, kalarehu, kananrehu, karjanrehu, karkearehu, kivennäisrehu, kuivarehu, laidunrehu, minkinrehu, nurmirehu, painorehu, rehuarvo, rehuhiiva, rehujauho, rehujuurikas, rehukakku, rehukala, rehukasvi, rehukaura, rehumailanen, rehumyrkytys, rehunauris, rehuntuotanto, rehuohra, rehuperuna, rehusekoitus, rehuseos, rehusiilo, rehusilakka, rehusilppuri, rehuteollisuus, rehuyksikkö, säilörehu, tuorerehu, valkuaisrehu, vihantarehu, väkirehu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rehu Kielitoimiston sanakirjassa
  • rehu Tieteen termipankissa