ravinne

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Ravinne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ravinne (48-J)

  1. kemiallinen aine, jota eliöt tarvitsevat elääkseen tai kasvaakseen, tai eliöiden aineenvaihduntaan käyttämä aine

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑʋinneˣ/
  • tavutus: ra‧vin‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravinne ravinteet
genetiivi ravinteen ravinteiden
ravinteitten
partitiivi ravinnetta ravinteita
akkusatiivi ravinne;
ravinteen
ravinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ravinteessa ravinteissa
elatiivi ravinteesta ravinteista
illatiivi ravinteeseen ravinteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravinteella ravinteilla
ablatiivi ravinteelta ravinteilta
allatiivi ravinteelle ravinteille
muut sijamuodot
essiivi ravinteena ravinteina
translatiivi ravinteeksi ravinteiksi
abessiivi ravinteetta ravinteitta
instruktiivi ravintein
komitatiivi ravinteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Matti Sadeniemen käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.