ranne
 |
Suomi
[muokkaa].jpeg)
Substantiivi
[muokkaa]ranne (48-J) (monikko ranteet)
- (anatomia) ranteen luinen osa, yhdeksän ranneluuta (lat. carpus)
- ranne murtui
- (laajemmin) suunnilleen näiden luiden päällinen käden osa käsivarren ja kämmenen välissä
- kallis kello ranteessaan
- viilsi ranteensa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑnːeˣ/, [ˈrɑnːe̞ˣ]
- tavutus: ran‧ne
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ranne | ranteet |
| genetiivi | ranteen | ranteiden ranteitten |
| partitiivi | rannetta | ranteita |
| akkusatiivi | ranne; ranteen |
ranteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ranteessa | ranteissa |
| elatiivi | ranteesta | ranteista |
| illatiivi | ranteeseen | ranteisiin ranteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ranteella | ranteilla |
| ablatiivi | ranteelta | ranteilta |
| allatiivi | ranteelle | ranteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ranteena | ranteina |
| translatiivi | ranteeksi | ranteiksi |
| abessiivi | ranteetta | ranteitta |
| instruktiivi | – | rantein |
| komitatiivi | – | ranteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rantee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rannet- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: ranneke
Yhdyssanat
[muokkaa]rannehihna, rannehälytin, rannekanava, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki, rannevaltimo
Osakäsitteet
[muokkaa]- ranteen luut: hakaluu, herneluu, iso monikulmaluu, kolmioluu, kyynärluu, pieni monikulmaluu, puolikuuluu, iso ranneluu, veneluu, värttinäluu
Idiomit
[muokkaa]- läpsy/läpsäisy/läpsäytys ranteelle – Liian pienistä rangaistuksista käytetty vertaus.
- olla ruista ranteessa
- olla voimaa
- ottaa löysin rantein — ottaa rennosti
- ranteet auki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ranne Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3151 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ranne (gen randme, part rannet)
- ranne
- Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.
Taivutus
[muokkaa] Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | ranne | randmed |
| genetiivi | randme | randmete |
| partitiivi | rannet | randmeid |
| illatiivi | randmesse | randmetesse randmeisse |
| inessiivi | randmes | randmetes randmeis |
| elatiivi | randmest | randmetest randmeist |
| allatiivi | randmele | randmetele randmeile |
| adessiivi | randmel | randmetel randmeil |
| ablatiivi | randmelt | randmetelt randmeilt |
| translatiivi | randmeks | randmeteks randmeiks |
| terminatiivi | randmeni | randmeteni |
| essiivi | randmena | randmetena |
| abessiivi | randmeta | randmeteta |
| komitatiivi | randmega | randmetega |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ranne sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.