ranne

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ranne
Wikipedia
Katso myös artikkeli Ranne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ranne (48-J) (monikko ranteet)

  1. (anatomia) ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä, joka mahdollistaa kämmennen taivuttamisen koukistus–ojennussuunnassa ja sivuttain

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrɑnːe̞ˣ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ranne ranteet
genetiivi ranteen ranteiden
ranteitten
partitiivi rannetta ranteita
akkusatiivi ranne; ranteen ranteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ranteessa ranteissa
elatiivi ranteesta ranteista
illatiivi ranteeseen ranteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ranteella ranteilla
ablatiivi ranteelta ranteilta
allatiivi ranteelle ranteille
muut sijamuodot
essiivi ranteena ranteina
translatiivi ranteeksi ranteiksi
abessiivi ranteetta ranteitta
instruktiivi rantein
komitatiivi ranteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

rannehihna, rannehälytin, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki

Idiomit[muokkaa]

  • ranteet auki

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ranne (gen randme, part rannet)

  1. ranne
    Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ranne randmed
Genetiivi randme randmete
Partitiivi rannet randmeid
Illatiivi randmesse randmetesse
randmeisse

Viitteet[muokkaa]

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)