rallatus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rallatus (39)

  1. rallattaminen; rallattelu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑlːɑt̪us/
  • tavutus: ral‧la‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rallatus rallatukset
genetiivi rallatuksen rallatusten
rallatuksien
partitiivi rallatusta rallatuksia
akkusatiivi rallatus;
rallatuksen
rallatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rallatuksessa rallatuksissa
elatiivi rallatuksesta rallatuksista
illatiivi rallatukseen rallatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rallatuksella rallatuksilla
ablatiivi rallatukselta rallatuksilta
allatiivi rallatukselle rallatuksille
muut sijamuodot
essiivi rallatuksena rallatuksina
translatiivi rallatukseksi rallatuksiksi
abessiivi rallatuksetta rallatuksitta
instruktiivi rallatuksin
komitatiivi rallatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rallatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rallatus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rallattaa (rallat- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]