rallattelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rallattelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑlːɑt̪ˌt̪elu/
- tavutus: ral‧lat‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rallattelu | rallattelut |
| genetiivi | rallattelun | rallattelujen rallatteluiden rallatteluitten |
| partitiivi | rallattelua | rallatteluita rallatteluja |
| akkusatiivi | rallattelu; rallattelun |
rallattelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rallattelussa | rallatteluissa |
| elatiivi | rallattelusta | rallatteluista |
| illatiivi | rallatteluun | rallatteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rallattelulla | rallatteluilla |
| ablatiivi | rallattelulta | rallatteluilta |
| allatiivi | rallattelulle | rallatteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rallatteluna | rallatteluina |
| translatiivi | rallatteluksi | rallatteluiksi |
| abessiivi | rallattelutta | rallatteluitta |
| instruktiivi | – | rallatteluin |
| komitatiivi | – | rallatteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rallattelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi rallatella ((vahva) vokaalivartalo rallattele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. rallatteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rallattelu Kielitoimiston sanakirjassa