raamattu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Raamattu
Wikipedia
Katso artikkeli Raamattu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

raamattu (1-C)

  1. (arkikieltä) iso kirja, etenkin kattavista, ohjekirjoista käytetty sanonta
  2. jonkun ohjenuoranaan käyttämä teos
    Tuo kirja on hänen raamattunsa.
  3. kristittyjen pyhä kirja, ks. Raamattu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raamattu raamatut
genetiivi raamatun raamattujen
partitiivi raamattua raamattuja
akkusatiivi raamattu;
raamatun
raamatut
sisäpaikallissijat
inessiivi raamatussa raamatuissa
elatiivi raamatusta raamatuista
illatiivi raamattuun raamattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raamatulla raamatuilla
ablatiivi raamatulta raamatuilta
allatiivi raamatulle raamatuille
muut sijamuodot
essiivi raamattuna raamattuina
translatiivi raamatuksi raamatuiksi
abessiivi raamatutta raamatuitta
instruktiivi raamatuin
komitatiivi raamattuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raamatu-
vahva vartalo raamattu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

viron kautta suomeen tullut venäläinen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Sanaliitot[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

raamattu Kielitoimiston sanakirjassa


Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).