raamattu
Katso myös: Raamattu |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (arkikieltä) iso kirja, etenkin kattavista, ohjekirjoista käytetty sanonta
- jonkun ohjenuoranaan käyttämä teos
- Tuo kirja on hänen raamattunsa.
- kristittyjen pyhä kirja, ks. Raamattu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raamattu | raamatut |
genetiivi | raamatun | raamattujen |
partitiivi | raamattua | raamattuja |
akkusatiivi | raamattu; raamatun |
raamatut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | raamatussa | raamatuissa |
elatiivi | raamatusta | raamatuista |
illatiivi | raamattuun | raamattuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | raamatulla | raamatuilla |
ablatiivi | raamatulta | raamatuilta |
allatiivi | raamatulle | raamatuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | raamattuna | raamattuina |
translatiivi | raamatuksi | raamatuiksi |
abessiivi | raamatutta | raamatuitta |
instruktiivi | – | raamatuin |
komitatiivi | – | raamattuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | raamatu- | |
vahva vartalo | raamattu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
viron kautta suomeen tullut venäläinen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Sanaliitot[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- lukea kuin piru raamattua — lukea taka-ajatusten kanssa, etsimällä etsiä vikoja, ymmärtää tahallaan väärin
Aiheesta muualla[muokkaa]
raamattu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).