kristitty
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kristitty (1-C) (komparatiivi kristitympi, superlatiivi kristityin) (taivutus [luo])
- kristinuskoa tunnustava, kristinuskon mukainen, kristillinen
- kristitty kirkko, kristitty maa
Käännökset[muokkaa]
1. kristinuskoa tunnustava, kristinuskon mukainen, kristillinen
|
Substantiivi[muokkaa]
- kristinuskoa tunnustava henkilö
- johonkin kristilliseen kirkkoon tai yhteisöön kuuluva henkilö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkrist̪it̪ːy/
- tavutus: kris‧tit‧ty
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kristitty | kristityt |
genetiivi | kristityn | kristittyjen |
partitiivi | kristittyä | kristittyjä |
akkusatiivi | kristitty; kristityn |
kristityt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kristityssä | kristityissä |
elatiivi | kristitystä | kristityistä |
illatiivi | kristittyyn | kristittyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kristityllä | kristityillä |
ablatiivi | kristityltä | kristityiltä |
allatiivi | kristitylle | kristityille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kristittynä | kristittyinä |
translatiivi | kristityksi | kristityiksi |
abessiivi | kristityttä | kristityittä |
instruktiivi | – | kristityin |
komitatiivi | – | kristittyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kristity- | |
vahva vartalo | kristitty- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Muinaiskreikkalaisesta sanasta Χριστος, joka tarkoittaa voideltua eli Kristusta. Apostolien tekojen mukaan nimitys kristitty otettiin käyttöön ensimmäisenä Antiokian seurakunnassa.
Käännökset[muokkaa]
1. kristinuskoa tunnustava henkilö
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
juutalaiskristitty, nimikristitty, pakanakristitty, tapakristitty
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C