rökittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rökittäminen (38)
- teonnimi verbistä rökittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rökittäminen | rökittämiset |
| genetiivi | rökittämisen | rökittämisten rökittämisien |
| partitiivi | rökittämistä | rökittämisiä |
| akkusatiivi | rökittäminen; rökittämisen |
rökittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rökittämisessä | rökittämisissä |
| elatiivi | rökittämisestä | rökittämisistä |
| illatiivi | rökittämiseen | rökittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rökittämisellä | rökittämisillä |
| ablatiivi | rökittämiseltä | rökittämisiltä |
| allatiivi | rökittämiselle | rökittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rökittämisenä (rökittämisnä) |
rökittämisinä |
| translatiivi | rökittämiseksi | rökittämisiksi |
| abessiivi | rökittämisettä | rökittämisittä |
| instruktiivi | – | rökittämisin |
| komitatiivi | – | rökittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rökittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rökittämis- | |