rökittää

Suomi

Verbi

rökittää (53-C) (taivutus[luo])

1. (slangia) päihittää; selättää, pahoinpidellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈrøkit̪ːæːˣ/
• tavutus: rö‧kit‧tää

Etymologia

ruotsin kielestä, rygg sanonnasta ge på ryggen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: rökittäminen, rökitys

Aiheesta muualla

• rökittää Kielitoimiston sanakirjassa