rökitys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rökitys (39)

  1. rökittäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrøkit̪ys/
  • tavutus: rö‧ki‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rökitys rökitykset
genetiivi rökityksen rökitysten
rökityksien
partitiivi rökitystä rökityksiä
akkusatiivi rökitys;
rökityksen
rökitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi rökityksessä rökityksissä
elatiivi rökityksestä rökityksistä
illatiivi rökitykseen rökityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rökityksellä rökityksillä
ablatiivi rökitykseltä rökityksiltä
allatiivi rökitykselle rökityksille
muut sijamuodot
essiivi rökityksenä rökityksinä
translatiivi rökitykseksi rökityksiksi
abessiivi rökityksettä rökityksittä
instruktiivi rökityksin
komitatiivi rökityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rökitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rökitys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rökittää (rökit- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]