räpsytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

räpsytys (39)

  1. räpsyttäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈræpsyt̪ys/
  • tavutus: räp‧sy‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi räpsytys räpsytykset
genetiivi räpsytyksen räpsytysten
räpsytyksien
partitiivi räpsytystä räpsytyksiä
akkusatiivi räpsytys;
räpsytyksen
räpsytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi räpsytyksessä räpsytyksissä
elatiivi räpsytyksestä räpsytyksistä
illatiivi räpsytykseen räpsytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi räpsytyksellä räpsytyksillä
ablatiivi räpsytykseltä räpsytyksiltä
allatiivi räpsytykselle räpsytyksille
muut sijamuodot
essiivi räpsytyksenä räpsytyksinä
translatiivi räpsytykseksi räpsytyksiksi
abessiivi räpsytyksettä räpsytyksittä
instruktiivi räpsytyksin
komitatiivi räpsytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo räpsytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
räpsytys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä räpsyttää (räpsyt- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]