purema

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

purema

  1. puraisu; sen aiheuttama jälki tai vamma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuremɑ/
  • tavutus: pu‧re‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purema puremat
genetiivi pureman puremien
(puremain)
partitiivi puremaa puremia
akkusatiivi purema;
pureman
puremat
sisäpaikallissijat
inessiivi puremassa puremissa
elatiivi puremasta puremista
illatiivi puremaan puremiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puremalla puremilla
ablatiivi puremalta puremilta
allatiivi puremalle puremille
muut sijamuodot
essiivi puremana puremina
translatiivi puremaksi puremiksi
abessiivi purematta puremitta
instruktiivi puremin
komitatiivi puremine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo purema-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puremahaava, puremalihas

Verbi[muokkaa]

purema

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä purra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purema puremat
genetiivi pureman puremien
(puremain)
partitiivi puremaa puremia
akkusatiivi purema;
pureman
puremat
sisäpaikallissijat
inessiivi puremassa puremissa
elatiivi puremasta puremista
illatiivi puremaan puremiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puremalla puremilla
ablatiivi puremalta puremilta
allatiivi puremalle puremille
muut sijamuodot
essiivi puremana puremina
translatiivi puremaksi puremiksi
abessiivi purematta puremitta
instruktiivi puremin
komitatiivi puremine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}

Viro[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

purema

  1. purra