Siirry sisältöön

provokaatio

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

provokaatio (3)

  1. yllytys, kiihotus

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈproʋoˌkɑːt̪io/
  • tavutus: pro‧vo‧kaa‧ti‧o

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi provokaatio provokaatiot
genetiivi provokaation provokaatioiden
provokaatioitten
partitiivi provokaatiota provokaatioita
akkusatiivi provokaatio;
provokaation
provokaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi provokaatiossa provokaatioissa
elatiivi provokaatiosta provokaatioista
illatiivi provokaatioon provokaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi provokaatiolla provokaatioilla
ablatiivi provokaatiolta provokaatioilta
allatiivi provokaatiolle provokaatioille
muut sijamuodot
essiivi provokaationa provokaatioina
translatiivi provokaatioksi provokaatioiksi
abessiivi provokaatiotta provokaatioitta
instruktiivi provokaatioin
komitatiivi provokaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo provokaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

latinan sanasta prōvocātiō[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Tietosanakirja. 7 osa, Oulun tuomiokunta—Ribes / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. Helsinki: Tietosanakirja, 1915: hakusana Provokatsioni (Project Runebergissa)