kiihotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiihotus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːhot̪us/
- tavutus: kii‧ho‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiihotus | kiihotukset |
| genetiivi | kiihotuksen | kiihotusten kiihotuksien |
| partitiivi | kiihotusta | kiihotuksia |
| akkusatiivi | kiihotus; kiihotuksen |
kiihotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiihotuksessa | kiihotuksissa |
| elatiivi | kiihotuksesta | kiihotuksista |
| illatiivi | kiihotukseen | kiihotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiihotuksella | kiihotuksilla |
| ablatiivi | kiihotukselta | kiihotuksilta |
| allatiivi | kiihotukselle | kiihotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiihotuksena | kiihotuksina |
| translatiivi | kiihotukseksi | kiihotuksiksi |
| abessiivi | kiihotuksetta | kiihotuksitta |
| instruktiivi | – | kiihotuksin |
| komitatiivi | – | kiihotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiihotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiihotus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kiihotusaine, kiihotustila, kiihotustoiminta
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiihotus Kielitoimiston sanakirjassa