kiihotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiihotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːhot̪us/
- tavutus: kii‧ho‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiihotus | kiihotukset |
genetiivi | kiihotuksen | kiihotusten kiihotuksien |
partitiivi | kiihotusta | kiihotuksia |
akkusatiivi | kiihotus; kiihotuksen |
kiihotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiihotuksessa | kiihotuksissa |
elatiivi | kiihotuksesta | kiihotuksista |
illatiivi | kiihotukseen | kiihotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiihotuksella | kiihotuksilla |
ablatiivi | kiihotukselta | kiihotuksilta |
allatiivi | kiihotukselle | kiihotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiihotuksena | kiihotuksina |
translatiivi | kiihotukseksi | kiihotuksiksi |
abessiivi | kiihotuksetta | kiihotuksitta |
instruktiivi | – | kiihotuksin |
komitatiivi | – | kiihotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiihotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiihotus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kiihottaa (kiihot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kiihotusaine, kiihotustila, kiihotustoiminta
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiihotus Kielitoimiston sanakirjassa