pirskahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pirskahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpirskɑhdus/
- tavutus: pirs‧kah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pirskahdus | pirskahdukset |
genetiivi | pirskahduksen | pirskahdusten pirskahduksien |
partitiivi | pirskahdusta | pirskahduksia |
akkusatiivi | pirskahdus; pirskahduksen |
pirskahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pirskahduksessa | pirskahduksissa |
elatiivi | pirskahduksesta | pirskahduksista |
illatiivi | pirskahdukseen | pirskahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pirskahduksella | pirskahduksilla |
ablatiivi | pirskahdukselta | pirskahduksilta |
allatiivi | pirskahdukselle | pirskahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pirskahduksena | pirskahduksina |
translatiivi | pirskahdukseksi | pirskahduksiksi |
abessiivi | pirskahduksetta | pirskahduksitta |
instruktiivi | – | pirskahduksin |
komitatiivi | – | pirskahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pirskahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pirskahdus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä pirskahtaa (pirskahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. pirskahtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pirskahdus Kielitoimiston sanakirjassa