pirskahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pirskahtaminen (38)
- teonnimi verbistä pirskahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pirskahtaminen | pirskahtamiset |
| genetiivi | pirskahtamisen | pirskahtamisten pirskahtamisien |
| partitiivi | pirskahtamista | pirskahtamisia |
| akkusatiivi | pirskahtaminen; pirskahtamisen |
pirskahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pirskahtamisessa | pirskahtamisissa |
| elatiivi | pirskahtamisesta | pirskahtamisista |
| illatiivi | pirskahtamiseen | pirskahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pirskahtamisella | pirskahtamisilla |
| ablatiivi | pirskahtamiselta | pirskahtamisilta |
| allatiivi | pirskahtamiselle | pirskahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pirskahtamisena (pirskahtamisna) |
pirskahtamisina |
| translatiivi | pirskahtamiseksi | pirskahtamisiksi |
| abessiivi | pirskahtamisetta | pirskahtamisitta |
| instruktiivi | – | pirskahtamisin |
| komitatiivi | – | pirskahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pirskahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pirskahtamis- | |