pirahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pirahdus (39)

  1. pirahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpirɑhdus/
  • tavutus: pi‧rah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pirahdus pirahdukset
genetiivi pirahduksen pirahdusten
pirahduksien
partitiivi pirahdusta pirahduksia
akkusatiivi pirahdus;
pirahduksen
pirahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi pirahduksessa pirahduksissa
elatiivi pirahduksesta pirahduksista
illatiivi pirahdukseen pirahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pirahduksella pirahduksilla
ablatiivi pirahdukselta pirahduksilta
allatiivi pirahdukselle pirahduksille
muut sijamuodot
essiivi pirahduksena pirahduksina
translatiivi pirahdukseksi pirahduksiksi
abessiivi pirahduksetta pirahduksitta
instruktiivi pirahduksin
komitatiivi pirahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pirahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pirahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä pirahtaa (pirahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]