perinne

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perinne (48-J)[1]

  1. pitkään käytössä ollut tapa
    Mämmin syöminen pääsiäisenä on suomalainen perinne.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperinːeˣ/
  • tavutus: pe‧rin‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perinne perinteet
genetiivi perinteen perinteiden
perinteitten
partitiivi perinnettä perinteitä
akkusatiivi perinne;
perinteen
perinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi perinteessä perinteissä
elatiivi perinteestä perinteistä
illatiivi perinteeseen perinteisiin
perinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perinteellä perinteillä
ablatiivi perinteeltä perinteiltä
allatiivi perinteelle perinteille
muut sijamuodot
essiivi perinteenä perinteinä
translatiivi perinteeksi perinteiksi
abessiivi perinteettä perinteittä
instruktiivi perintein
komitatiivi perinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perinnet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kansanperinne, leikkiperinne, perinnemaisema, perinneruoka, perinnetiede, ruokaperinne

Idiomit[muokkaa]

  • vaalia perinteitä - pitää perinteitä yllä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J