penska
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
penska (9)
- (arkikieltä, usein halventava) lapsi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpenskɑ/
- tavutus: pens‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penska | penskat |
| genetiivi | penskan | penskojen (penskain) |
| partitiivi | penskaa | penskoja |
| akkusatiivi | penska; penskan |
penskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penskassa | penskoissa |
| elatiivi | penskasta | penskoista |
| illatiivi | penskaan | penskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penskalla | penskoilla |
| ablatiivi | penskalta | penskoilta |
| allatiivi | penskalle | penskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penskana | penskoina |
| translatiivi | penskaksi | penskoiksi |
| abessiivi | penskatta | penskoitta |
| instruktiivi | – | penskoin |
| komitatiivi | – | penskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | penska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. lapsi
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- penska Kielitoimiston sanakirjassa