kersa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kersa (9)

  1. (halventava) lapsi
    Kersahan se Liisa vasta, mutta hyvä apu äidille pienempien hoidossa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkersɑ/
  • tavutus: ker‧sa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kersa kersat
genetiivi kersan kersojen
(kersain)
partitiivi kersaa kersoja
akkusatiivi kersa;
kersan
kersat
sisäpaikallissijat
inessiivi kersassa kersoissa
elatiivi kersasta kersoista
illatiivi kersaan kersoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kersalla kersoilla
ablatiivi kersalta kersoilta
allatiivi kersalle kersoille
muut sijamuodot
essiivi kersana kersoina
translatiivi kersaksi kersoiksi
abessiivi kersatta kersoitta
instruktiivi kersoin
komitatiivi kersoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kersa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset[muokkaa]

  • Suomessa on myös alueita, joissa kersa ei ole halventava nimitys. Tällaisia alueita on ainakin Alajärvellä.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kersa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kakara ja kersa. Kotimaisten kielten keskus