peikko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kuvitteellinen olento, joka yleensä kuvattu ihmisenmuotoisena, mutta karvaisena ja pahanilkisenä
- (kuvaannollisesti) uhka, pelko
- Putkiremonttia ei pitäisi nähdä peikkona. (yle.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpei̯kːo/
- tavutus: peik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | peikko | peikot |
| genetiivi | peikon | peikkojen |
| partitiivi | peikkoa | peikkoja |
| akkusatiivi | peikko; peikon |
peikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | peikossa | peikoissa |
| elatiivi | peikosta | peikoista |
| illatiivi | peikkoon | peikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | peikolla | peikoilla |
| ablatiivi | peikolta | peikoilta |
| allatiivi | peikolle | peikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peikkona | peikkoina |
| translatiivi | peikoksi | peikoiksi |
| abessiivi | peikotta | peikoitta |
| instruktiivi | – | peikoin |
| komitatiivi | – | peikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | peiko- | |
| vahva vartalo | peikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1.
|
Etymologia
[muokkaa]- oletettavasti germaanisesta sanasta faigjaz ("kuoleman oma"), josta myös suomen peijakas
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hammaspeikko, kantapeikko, metsänpeikko, peikonlehti, vuorenpeikko
Aiheesta muualla
[muokkaa]- peikko Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1567 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa