peikko
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kuvitteellinen olento, joka yleensä kuvattu ihmisenmuotoisena, mutta karvaisena ja pahanilkisenä
- (kuvaannollisesti) uhka, pelko
- Putkiremonttia ei pitäisi nähdä peikkona. (yle.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpei̯kːo/
- tavutus: peik‧ko
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peikko | peikot |
genetiivi | peikon | peikkojen |
partitiivi | peikkoa | peikkoja |
akkusatiivi | peikko; peikon |
peikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | peikossa | peikoissa |
elatiivi | peikosta | peikoista |
illatiivi | peikkoon | peikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | peikolla | peikoilla |
ablatiivi | peikolta | peikoilta |
allatiivi | peikolle | peikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peikkona | peikkoina |
translatiivi | peikoksi | peikoiksi |
abessiivi | peikotta | peikoitta |
instruktiivi | – | peikoin |
komitatiivi | – | peikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | peiko- | |
vahva vartalo | peikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- oletettavasti germaanisesta sanasta faigjaz ("kuoleman oma"), josta myös suomen peijakas
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hammaspeikko, kantapeikko, metsänpeikko, peikonlehti, vuorenpeikko
Aiheesta muualla[muokkaa]
- peikko Kielitoimiston sanakirjassa