peikko
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kuvitteellinen olento, joka yleensä kuvattu ihmisenmuotoisena, mutta karvaisena ja pahanilkisenä
- (kuvaannollisesti) uhka, pelko
- Putkiremonttia ei pitäisi nähdä peikkona. (yle.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpei̯kːo/
- tavutus: peik‧ko
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peikko | peikot |
genetiivi | peikon | peikkojen |
partitiivi | peikkoa | peikkoja |
akkusatiivi | peikko; peikon |
peikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | peikossa | peikoissa |
elatiivi | peikosta | peikoista |
illatiivi | peikkoon | peikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | peikolla | peikoilla |
ablatiivi | peikolta | peikoilta |
allatiivi | peikolle | peikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peikkona | peikkoina |
translatiivi | peikoksi | peikoiksi |
abessiivi | peikotta | peikoitta |
instruktiivi | – | peikoin |
komitatiivi | – | peikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | peiko- | |
vahva vartalo | peikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1.
|
Etymologia
[muokkaa]- oletettavasti germaanisesta sanasta faigjaz ("kuoleman oma"), josta myös suomen peijakas
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hammaspeikko, kantapeikko, metsänpeikko, peikonlehti, vuorenpeikko
Aiheesta muualla
[muokkaa]- peikko Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1567 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa