Siirry sisältöön

papu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
tarhapavun papuja

Substantiivi

[muokkaa]

papu (1-E)

  1. jokin hernekasvisuvun Phaseolus köynnöstävä ruohokasvi, jonka isokukkaiseen terttukukintoon muodostuu palkoja joita sellaisenaan tai niissä olevia siemeniä käytetään ravinnoksi.
    Muista keittää pavut huolellisesti ennen syömistä, jotta niissä esiintyvät haitta-aineet poistuvat.
  2. papukasvien tai joidenkin muiden kasvien, kuten kahvin tai kaakaon kova siemen
  3. (lounaismurt.) herne

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpɑ.pu/
  • tavutus: pa‧pu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi papu pavut
genetiivi pavun papujen
partitiivi papua papuja
akkusatiivi papu;
pavun
pavut
sisäpaikallissijat
inessiivi pavussa pavuissa
elatiivi pavusta pavuista
illatiivi papuun papuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pavulla pavuilla
ablatiivi pavulta pavuilta
allatiivi pavulle pavuille
muut sijamuodot
essiivi papuna papuina
translatiivi pavuksi pavuiksi
abessiivi pavutta pavuitta
instruktiivi pavuin
komitatiivi papuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pavu-
vahva vartalo papu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Vanha venäläinen laina, vrt. nykyvenäjän боб. Kirjakielessä sana esiinty jo Agricolalla.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

herne, palko, pööna

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

adsukipapu, hevospapu, härkäpapu, kaakaopapu, kahvinpapu, kahvipapu, kikpapu, leikkopapu, lemmonpapu, linssipapu, mungopapu, papukeitto, papukirva, papupata, papurikko, papurokka, papusoppa, pensaspapu, ruusupapu, salkopapu, soijapapu, taitepapu, tarhapapu, vahapapu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • papu Kielitoimiston sanakirjassa
  • papu Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pȃpu

  1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta papa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'pâːpu/

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 227. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.