palko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Palko

Suomi[muokkaa]

Palko

Substantiivi[muokkaa]

palko (1-D)

  1. hernekasvien hedelmä, us. mehevä suojakuori ja sen sisällä siemenet eli herneet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑlko/
  • tavutus: pal‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palko palot
genetiivi palon palkojen
partitiivi palkoa palkoja
akkusatiivi palko;
palon
palot
sisäpaikallissijat
inessiivi palossa paloissa
elatiivi palosta paloista
illatiivi palkoon palkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palolla paloilla
ablatiivi palolta paloilta
allatiivi palolle paloille
muut sijamuodot
essiivi palkona palkoina
translatiivi paloksi paloiksi
abessiivi palotta paloitta
instruktiivi paloin
komitatiivi palkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo palo-
vahva vartalo palko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

herneenpalko, palkohedelmä, palkokasvi, pitkäpalko, ukonpalko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • palko Kielitoimiston sanakirjassa
  • palko Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.