paalu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Paalu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paalu (1) (monikko paalut)

  1. tolppa; maahan pystytetty puinen pylväs
  2. maapohjaan rakennuksen perustuksien tukemiseksi laitettava puinen, teräsbetoninen tai teräksinen tukirakenne
    Paalutuskone lyö rakennuspaikalle paaluja pohjan vahvistamiseksi.
  3. puhelinpylväs
    Tuolla paalussa on killunut puhelinmies jo monta tuntia.
  4. metsänarvioimisessa maastoon tasavälein laitettava puinen merkkipaalu
    Arviointilinjoille tuli paalu poikineen.
  5. (heraldiikka) kilven keskellä vertikaalisesti kulkeva airutkuvio
  6. (slangia) raha
    Myytkö talon, paalua kyllä piisaa?

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aitapaalu, häpeäpaalu, junttapaalu, kiinnityspaalu, kitkapaalu, merkkipaalu, nurkkapaalu, paaluaita, paalujuntta, paalukylä, paalulaituri, paalupaikka, paalurakennus, paalusolmu, paaluvarustus, paaluväli, putkipaalu, puupaalu, rajapaalu, siltapaalu, sumupaalu, sähköpaalu, teräsbetonipaalu, teräspaalu, tiivistyspaalu, toteemipaalu, tukipaalu, vinopaalu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paalu Kielitoimiston sanakirjassa
  • paalu Tieteen termipankissa