paalu

Suomi

Substantiivi

paalu (1) (monikko paalut)

1. tolppa; maahan pystytetty puinen pylväs
2. maapohjaan rakennuksen perustuksien tukemiseksi laitettava puinen, teräsbetoninen tai teräksinen tukirakenne

   Paalutuskone lyö rakennuspaikalle paaluja pohjan vahvistamiseksi.

3. puhelinpylväs

   Tuolla paalussa on killunut puhelinmies jo monta tuntia.

4. metsänarvioimisessa maastoon tasavälein laitettava puinen merkkipaalu

   Arviointilinjoille tuli paalu poikineen.

5. (heraldiikka) kilven keskellä vertikaalisesti kulkeva airutkuvio
6. (slangia) raha

   Myytkö talon, paalua kyllä piisaa?

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑːlu/
• tavutus: paa‧lu

Käännökset

1. tolppa

englanti: pole espanja: pilote

hollanti: paal viro: vai

2. rakentaminen

englanti: pole espanja: pilote

hollanti: paal

3. tietoliikenne

Ks. puhelinpylväs

4. metsätalous

Ks. merkkipaalu

5. heraldiikka

englanti: pale

ruotsi: stolpe

6. sl. raha

Ks. raha

Liittyvät sanat

• paali
• pollari

Johdokset

• verbit: paaluttaa

Yhdyssanat

aitapaalu, häpeäpaalu, junttapaalu, kiinnityspaalu, kitkapaalu, merkkipaalu, nurkkapaalu, paaluaita, paalujuntta, paalukylä, paalulaituri, paalupaikka, paalurakennus, paalusolmu, paaluvarustus, paaluväli, putkipaalu, puupaalu, rajapaalu, siltapaalu, sumupaalu, sähköpaalu, teräsbetonipaalu, teräspaalu, tiivistyspaalu, toteemipaalu, tukipaalu, vinopaalu

Aiheesta muualla

• paalu Kielitoimiston sanakirjassa
• paalu Tieteen termipankissa