vai

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

vai

  1. (rinnastuskonjunktio) kysymyslauseissa eri asioita toistensa vastakohtina esittävä sana
    Vaniljaa vai mansikkaa?

Huomautukset[muokkaa]

  • Huomaa ero sellaisissa kysymyslauseissa kuin
    Puhuuko hän suomea vai ruotsia? (Oletetaan puhuvan jompaa kumpaa.)
    ja
    Puhuuko hän suomea tai ruotsia? (Puhuuko kumpaakaan?)

Etymologia[muokkaa]

omaperäinen sana jonka kehitys on kulkenut adverbista konjunktioksi; vrt. viron või ’tai’[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Anuta[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Futuna[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

vai

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä andare

Latvia[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

  1. (rinnastuskonjunktio) tai
    personas apliecību vai pasi – henkilökortti tai passi
  2. (rinnastuskonjunktio) vai
    Rozes vai neļķes? – Ruusuja vai neilikoita?

Lähteet[muokkaa]

  • Latviešu literārās valodas vārdnīca – Rīgā : Zinātne, 1972-1996.
Verkkoversio: tezaurs LLVV

Mangareva[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Niue[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Nukuoro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Portugali[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

vai

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ir

Rarotonga[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Samoa[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Tokelau[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Tonga[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Tuvalu[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai

  1. vesi

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vai (yks. gen. vaia)

  1. paalu
    Lootsik oli seotud vaia külge – Vene oli kiinnitetty paaluun.

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 58