päivämäärä

Suomi

Substantiivi

päivämäärä (10)

1. kalenterin mukainen ajankohta, päivän aikamäärä ((lyh. pvm))

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	päivämäärä	päivämäärät
genetiivi	päivämäärän	päivämäärien (päivämääräin)
partitiivi	päivämäärää	päivämääriä
akkusatiivi	päivämäärä; päivämäärän	päivämäärät
sisäpaikallissijat
inessiivi	päivämäärässä	päivämäärissä
elatiivi	päivämäärästä	päivämääristä
illatiivi	päivämäärään	päivämääriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	päivämäärällä	päivämäärillä
ablatiivi	päivämäärältä	päivämääriltä
allatiivi	päivämäärälle	päivämäärille
muut sijamuodot
essiivi	päivämääränä	päivämäärinä
translatiivi	päivämääräksi	päivämääriksi
abessiivi	päivämäärättä	päivämäärittä
instruktiivi	–	päivämäärin
komitatiivi	–	päivämäärine- + omistusliite

Etymologia

yhdyssana sanoista päivä ja määrä; Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen 1890-luvulla käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. kalenterin mukainen ajankohta, päivän aikamäärä

albania: datë[sq] englanti: date[en] espanja: data f.[es], fecha f.[es] ido: dato indonesia: tanggal italia: data f. kroaatti: datum m. portugali: data f. puola: data f.

ranska: date f. romania: dată f. ruotsi: datum saksa: Datum n.[de] serbia: datum, датум m. tšekki: datum n. unkari: dátum venäjä: число, дата viro: kuupäev[et], daatum[et]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

päivämääräleima

Aiheesta muualla

• päivämäärä Kielitoimiston sanakirjassa