kalenteri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Kalenteri

Substantiivi[muokkaa]

kalenteri (6)

Wikipedia
Katso artikkeli Kalenteri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. astronomisiin ilmiöihin perustuva ajanlaskun järjestelmä, joka jakaa ajan säännöllisiin osiin
    juliaaninen kalenteri, gregoriaaninen kalenteri
  2. päivät järjestyksessä esittävä luettelo tai taulukko, johon on koottu tietoa päivistä, esimerkiksi juhlapyhät ja nimipäivät

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlenˌt̪eri/
  • tavutus: ka‧len‧te‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalenteri kalenterit
genetiivi kalenterin kalenterien
kalentereiden
kalentereitten
partitiivi kalenteria kalentereita
kalentereja
akkusatiivi kalenteri;
kalenterin
kalenterit
sisäpaikallissijat
inessiivi kalenterissa kalentereissa
elatiivi kalenterista kalentereista
illatiivi kalenteriin kalentereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalenterilla kalentereilla
ablatiivi kalenterilta kalentereilta
allatiivi kalenterille kalentereille
muut sijamuodot
essiivi kalenterina kalentereina
translatiivi kalenteriksi kalentereiksi
abessiivi kalenteritta kalentereitta
instruktiivi kalenterein
komitatiivi kalentereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalenteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aateliskalenteri, adventtikalenteri, aurinkokalenteri, joulukalenteri, juorukalenteri, kalenterikuukausi, kalenterivuorokausi, kalenterivuosi, kilpailukalenteri, kuukalenteri, poikakalenteri, pöytäkalenteri, riimukalenteri, seinäkalenteri, tapahtumakalenteri, taskukalenteri, tyttökalenteri, vuosikalenteri

Aiheesta muualla[muokkaa]