orjuutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

orjuutus (39)

  1. orjuuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈorjuːt̪us/
  • tavutus: or‧juu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orjuutus orjuutukset
genetiivi orjuutuksen orjuutusten
orjuutuksien
partitiivi orjuutusta orjuutuksia
akkusatiivi orjuutus;
orjuutuksen
orjuutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi orjuutuksessa orjuutuksissa
elatiivi orjuutuksesta orjuutuksista
illatiivi orjuutukseen orjuutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi orjuutuksella orjuutuksilla
ablatiivi orjuutukselta orjuutuksilta
allatiivi orjuutukselle orjuutuksille
muut sijamuodot
essiivi orjuutuksena orjuutuksina
translatiivi orjuutukseksi orjuutuksiksi
abessiivi orjuutuksetta orjuutuksitta
instruktiivi orjuutuksin
komitatiivi orjuutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo orjuutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
orjuutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä orjuuttaa (orjuut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]