orjuuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
orjuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä orjuuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orjuuttaminen | orjuuttamiset |
| genetiivi | orjuuttamisen | orjuuttamisten orjuuttamisien |
| partitiivi | orjuuttamista | orjuuttamisia |
| akkusatiivi | orjuuttaminen; orjuuttamisen |
orjuuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orjuuttamisessa | orjuuttamisissa |
| elatiivi | orjuuttamisesta | orjuuttamisista |
| illatiivi | orjuuttamiseen | orjuuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orjuuttamisella | orjuuttamisilla |
| ablatiivi | orjuuttamiselta | orjuuttamisilta |
| allatiivi | orjuuttamiselle | orjuuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orjuuttamisena (orjuuttamisna) |
orjuuttamisina |
| translatiivi | orjuuttamiseksi | orjuuttamisiksi |
| abessiivi | orjuuttamisetta | orjuuttamisitta |
| instruktiivi | – | orjuuttamisin |
| komitatiivi | – | orjuuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | orjuuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
orjuuttamis- | |