oksinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oksinta (9-J)

  1. oksiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoksint̪ɑ/
  • tavutus: ok‧sin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oksinta oksinnat
genetiivi oksinnan oksintojen
(oksintain)
partitiivi oksintaa oksintoja
akkusatiivi oksinta;
oksinnan
oksinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi oksinnassa oksinnoissa
elatiivi oksinnasta oksinnoista
illatiivi oksintaan oksintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oksinnalla oksinnoilla
ablatiivi oksinnalta oksinnoilta
allatiivi oksinnalle oksinnoille
muut sijamuodot
essiivi oksintana oksintoina
translatiivi oksinnaksi oksinnoiksi
abessiivi oksinnatta oksinnoitta
instruktiivi oksinnoin
komitatiivi oksintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo oksinna-
vahva vartalo oksinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Anagrammit[muokkaa]

kosinta, sanktio, tasinko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oksinta Kielitoimiston sanakirjassa