tasinko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (oikeustiede) omaisuudenjaossa toiselle osapuolelle maksettava, saatavien eroa tasoittava korvaus
- Mummin perinnön jaossa sain taulun ja sisko sai pianon. Koska taulu oli arvokkaampi kuin piano, maksoin tasinkoa siskolle.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑsiŋko/
- tavutus: ta‧sin‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tasinko | tasingot |
| genetiivi | tasingon | tasinkojen |
| partitiivi | tasinkoa | tasinkoja |
| akkusatiivi | tasinko; tasingon |
tasingot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tasingossa | tasingoissa |
| elatiivi | tasingosta | tasingoista |
| illatiivi | tasinkoon | tasinkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tasingolla | tasingoilla |
| ablatiivi | tasingolta | tasingoilta |
| allatiivi | tasingolle | tasingoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tasinkona | tasinkoina |
| translatiivi | tasingoksi | tasingoiksi |
| abessiivi | tasingotta | tasingoitta |
| instruktiivi | – | tasingoin |
| komitatiivi | – | tasinkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tasingo- | |
| vahva vartalo | tasinko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tasinko Kielitoimiston sanakirjassa