naurattaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]naurattaja (10)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnɑu̯rɑt̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: nau‧rat‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naurattaja | naurattajat |
| genetiivi | naurattajan | naurattajien (naurattajain) |
| partitiivi | naurattajaa | naurattajia |
| akkusatiivi | naurattaja; naurattajan |
naurattajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naurattajassa | naurattajissa |
| elatiivi | naurattajasta | naurattajista |
| illatiivi | naurattajaan | naurattajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naurattajalla | naurattajilla |
| ablatiivi | naurattajalta | naurattajilta |
| allatiivi | naurattajalle | naurattajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naurattajana | naurattajina |
| translatiivi | naurattajaksi | naurattajiksi |
| abessiivi | naurattajatta | naurattajitta |
| instruktiivi | – | naurattajin |
| komitatiivi | – | naurattajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naurattaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka naurattaa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- naurattaja Kielitoimiston sanakirjassa