nauraa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

nauraa (56) (taivutus)

  1. päästää katkonaista ääntä, naurua, esimerkiksi ilon, hermostuneisuuden tai pilkan osoituksena
    Poika nauroi katketakseen.
  2. (arkikieltä) päästää naurua muistuttavaa ääntä
    Harakka nauroi pihalla.
  3. (kuvaannollisesti) suhtautua johonkin tai johonkuhun ylimielisesti
    Hän nauroi vaikeuksille.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑu̯rɑːˣ/
  • tavutus: nau‧raa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • nauraa katketakseen
    1. nauraa antaumuksellisesti
  • nauraa kuollakseen
    1. nauraa hillittömästi
  • valmiiksi naurettu
    1. TV-sarja tai -elokuva, johon on äänitetty päälle studioyleisön reaktioita
    2. (kuvaannollisesti) jokin huvittavaksi tarkoitettu, jonka idea on niin itsestään selvä, että sen esittämistä voidaan pitää vastaanottajien ymmärryksen aliarvioimisena

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nauraa Kielitoimiston sanakirjassa