huvittava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

huvittava (10) (komparatiivi huvittavampi, superlatiivi huvittavin) (taivutus[luo])

  1. hauska, hupia eli huvia tuottava
    Pelle oli lasten mielestä huvittava ja riemua piisasi.
    Joskus yksinkertaisetkin lelut voivat olla huvittavia, koiralle pallo tuo hupia pitkäksi aikaa.
  2. naurettava
    Hänen vakavaksi tarkoitettu ehdotuksensa oli niin huvittava, että sitä nauretaan vieläkin takanapäin.
    Lapsille letit sopivat, mutta mummoilla ne näyttävät aika huvittavilta.
  3. (vanhahtava) mukava, miellyttävä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhuʋit̪ˌt̪ɑʋɑ/
  • tavutus: hu‧vit‧ta‧va

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

huvittava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huvittaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huvittava huvittavat
genetiivi huvittavan huvittavien
(huvittavain)
partitiivi huvittavaa huvittavia
akkusatiivi huvittava; huvittavan huvittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi huvittavassa huvittavissa
elatiivi huvittavasta huvittavista
illatiivi huvittavaan huvittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi huvittavalla huvittavilla
ablatiivi huvittavalta huvittavilta
allatiivi huvittavalle huvittaville
muut sijamuodot
essiivi huvittavana huvittavina
translatiivi huvittavaksi huvittaviksi
abessiivi huvittavatta huvittavitta
instruktiivi huvittavin
komitatiivi huvittavine