miellyttävä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

miellyttävä (10) (komparatiivi miellyttävämpi, superlatiivi miellyttävin) (taivutus[luo])

  1. mieltä hyväilevä, myönteisiä tuntemuksia tuottava, mielihyvää aiheuttava, mieltymysten mukainen
    miellyttävä tuoksu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmie̯lːyt̪ˌt̪æʋæ/
  • tavutus: miel‧lyt‧tä‧vä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

epämiellyttävä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

miellyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä mieltyä

Verbi[muokkaa]

miellyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä miellyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miellyttävä miellyttävät
genetiivi miellyttävän miellyttävien
(miellyttäväin)
partitiivi miellyttävää miellyttäviä
akkusatiivi miellyttävä; miellyttävän miellyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi miellyttävässä miellyttävissä
elatiivi miellyttävästä miellyttävistä
illatiivi miellyttävään miellyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi miellyttävällä miellyttävillä
ablatiivi miellyttävältä miellyttäviltä
allatiivi miellyttävälle miellyttäville
muut sijamuodot
essiivi miellyttävänä miellyttävinä
translatiivi miellyttäväksi miellyttäviksi
abessiivi miellyttävättä miellyttävittä
instruktiivi miellyttävin
komitatiivi miellyttävine