nasta
 |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
nasta (9)
- (arkikieltä) sellainen, joka on kiva, hauska, mukava
- Se oli nasta juttu.
- Eihän lähdetä vielä pois? Täällä on tosi nastaa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnɑst̪ɑ/
- tavutus: nas‧ta
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nasta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
nasta (9)
- painonasta, pieni neula, jonka avulla voi kiinnittää esim. paperin ilmoitustaululle
- ajoneuvon renkaaseen kiinnitetty metallipiikki, jonka on tarkoitus lisätä pitoa jäällä
- Talvirenkaiden nastat lisäävät pitoa.
- (tekniikka) mikropiirin tai muun elektroniikkakomponentin jalka tai liittimen piikki, pinni, jalka; liittimen yksittäiseen johtimeen kytkeytyvä piikki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nasta | nastat |
| genetiivi | nastan | nastojen (nastain) |
| partitiivi | nastaa | nastoja |
| akkusatiivi | nasta; nastan |
nastat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nastassa | nastoissa |
| elatiivi | nastasta | nastoista |
| illatiivi | nastaan | nastoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nastalla | nastoilla |
| ablatiivi | nastalta | nastoilta |
| allatiivi | nastalle | nastoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nastana | nastoina |
| translatiivi | nastaksi | nastoiksi |
| abessiivi | nastatta | nastoitta |
| instruktiivi | – | nastoin |
| komitatiivi | – | nastoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nasta- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- painaa nasta lautaan
- (puhekieltä) painaa kaasu pohjaan, kiihdyttää auton nopeutta
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nasta Kielitoimiston sanakirjassa