kiva

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kiva (9) (komparatiivi kivempi tai kivampi, superlatiivi kivin tai kivoin) (taivutus)[1]

  1. miellyttävä, mukava, hauska, hyvännäköinen
    Olen tutustunut moniin kivoihin ihmisiin tänä kesänä.
    Lapsena oli aina kiva mennä Linnanmäelle.
    kivan näköinen
    Meillä oli tosi kivaa.
    Kivat kengät!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiʋɑ/, [ˈk̟iʋɑ]
  • tavutus: ki‧va

Etymologia[muokkaa]

Epävarma alkuperä:

  • mahdollisesti liittyy paikkanimiin, joissa sen merkitys on ”kova” ja jolloin se voisi olla kova-adjektiivista erkautunut variantti
  • mahdollisesti liittyy sanaan ”kiivas[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kiva (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. (suomenruotsia) kiva (komparatiivi kivogare, superlatiivi kivogast)

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kiva (1)

  1. riidellä

Viitteet[muokkaa]

  1. kiva”. Kielitoimiston sanakirja. 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu.
  2. Kiva on kiva sana, Kielikello 1/1990